Varsinainen vesipeto

Hei! 
Viime postauksesta on taas päässyt vierähtämään aivan liian kauan.. Mutta minkäs sille mahtaa kun olen niin kiireinen villakoira, hehee!

Viime postauksessa liikuttiin vielä jään päällä, nyt ollaan jo vähän toisissa tunnelmissa, jäät on nimittäin sulanut jo aikoja sitten, ja no, nyt mua ei tuonne veteen ois saanu edes herkuilla houkuttelemalla, mua kun ei nuo vesileikit oikeen innosta... 

Mun mielestä on ihan turha mennä veteen kastelemaan itseään, kun sen jälkeen odottaa kuitenkin se turkinkuivausoperaatio, ja eikö tuo vesi teistäkin nyt näytä aika pelottavalta? Ties mitä merihirviöitä sieltäkin hyökkää viatonta villakoiraa ahdistelemaan!

Täytynee myös myöntää, että sen verran hieno puudeli olen, että tokossa ja muissa harkoissa, missä ollaan mamin kanssa käyty, mun on aivan pakko kiertää jokaikinen pienikin vesilammikko, vaikka muuten toki seuraankin mamia kuuliaisesti.. Ja jos tilaa lammikon kiertämiseen ei ole, niin sitten vaikka hypätään yli, mutta missään tapauksessa en lammikkoon voi astua, se on selvä! En ymmärrä, miten jotkut kamut siellä voivat jopa istua käskettäessä niihin lätäköihin! (ajatuskin siitä saa minut puistamaan turkkiani!)

No, meren äärellä juoksentelu ja rannan tutkiskelu on kuitenkin mukavan jännää ja virkistävää, kunhan muistaa vähän samalla tarkkailla, ettei se merihirviö tule ja yllätä!
 

Ajattelin vaihtaa uraa sylikoirasta laivakoiraksi! Ajatus kuitenkin kariutui siihen, kun tajusin että mun pitäisi ehkä opetella uimaan... Kyllä se mamin syli taitaakin olla parempi paikka!

Meren tuoksu on aivan huumaava! Vai eikai se sittenkin ole se merihirviö mikä haisee?

Terveisin, laivasylikoira Onni

Onni on ice

Heipä hei!

Meillä alkoi juuri hiihtoloma, ja sääkin on ollut mielestäni aivan loistava! En oikein tykännyt niistä hirmupakkasista, kun tassuille tuli niin kylmä ja anturat kuivui ja sitten mami tunki niihin jotain ihme rasvoja ja piti käyttää semmosia inhottavia sukkia...! Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa:

Noh, nyt nuo ajat ovat onneksi jo takana päin, ja aurinko on ilmestynyt ilmaa lämmittämään! Tänään mami sanoikin nuo jännittävät sanat "mennään autolla", ja into piukassa odottelin jo ensimmäisenä auton penkillä että koska päästään matkaan. 

Mun mielestä autolla matkustaminen on tosi hauskaa, on kiva katsella maisemia ja vähän murahdella koirille, joita sattuu näkemään. Menomatka varsinkin on aina hurjan jännä, kun ei ikinä tiedä minne ollaan menossa ja mitä tulee tapahtumaan. Silloin yleensä vingun vähän huolestuneena, ja tätä mami ei oikein ymmärrä. Pitäisi kuulemma osata odottaa rauhallisena että päästään perille, mutta ei se vaan onnistu, kun niin paljon jännittää!

Tänään matkattiin meren jäälle lenkkeilemään, ja sain olla koko ajan vapaana! Tässäpä matkan kuvasatoa:

Hieman innoissaan!

Tässä taisin kovana poikana näyttää kieltä joillekkin moottorikelkkailijoille, jotka meni ohi...

Tää on sellanen tiikerihyppy! Tulirengas vaan puuttuu ympäriltä!

Nähtiin myös muutamia hiihtäjiä, joita ihmettelin kovasti. Teki hirveästi mieli mennä tarkkailemaan niitä lähemminkin, mutta maltoin itseni ja tottelin kuuliaisena mamia!

Talvisin terveisin, Onni Onnellinen!

Onni 1 vuotta!

Heipähei!

Tässä on vähän ollut taukoilua postailussa, pahoitteluni! Tänään oli nyt kuitenkin sen verran tärkeä päivä, että pitihän siitä tulla tännekkin kertomaan. Eli tänään mulla olikin 1-vuotissynttärit!

Mami oli tehnyt mulle oman kakun, mikä oli kyllä maailman parasta, mutta mielestäni ehkä silti vähän liian pieni.. No, hyvältä se joka tapauksessa maistui! :)

Sain oikein kravatin kaulaan, ja olin niin hienoa poikaa! Tässäpä siis muutama kuva synttäri-illalliselta:

Tässä erittäin huolestunut poju epävarmana siitä, saako sitä kakkua ollenkaan maistaa.

Sekunti sen jälkeen, kun mami sanoi nuo maagiset sanat: "Ole hyvä!"

 

 

 

Kakkuhan siis sisälsi Cesar häränlihaa ja kalkkunaa, Lauantaimakkaraa, juustoa, nakkia ja raejuustoa! Slurps, taas tuli nälkä...

Enempikin olisi maistunut...

Terveisin, Onni 1 v. :)

Mainontaa!

Heips!

Päätin tulla kertomaan teille yhdestä blogista, jonka tuossa yksi päivä satuin löytämään kun netissä surffailin. Kyseessä on siis blogi, joka kertoo kahden ihastuttavan kääpiövillakoiran, Hertan ja Kertun, elämästä. (http://herttakoiruus.blogspot.com/)

Tällä hetkellä blogissa on käynnissä kiva arvonta,jossa voi voittaa herkku- tai lelupaketin :) Itse tällaisena herkkusuuna päätin osallistua tuon herkkupaketin arvontaan, heh...

Eipäs tässä tällä kertaa muuta, käykäähän tutustumassa blogiin ja osallistumassa arvontaan!

Kieltä lipoen, ja arpavoittoa odotellen, Onni

Talvista turinaa!

Heipä hei! Nyt on ensimmäinen joulu vietetty ja on tullut herkuteltua koko tulevan vuoden edestä (tuon mami sanoi, mutta minä voisin kyllä ottaa koko jutun uusiksi vaikka heti!). Ja olinhan minä ollut kilttinäkin, kun sain lahjojakin vaikka millä mitalla (kiitos pukki!!) :) Ja kyllä niiden lahjapakettien avaaminen oli hauskaa, kun sai repiä sitä paperia ihan niin paljon kun halusi!

Luntakin on vihdosta viimein tullut, ja siitä oon aivan innoissani (vaikka se aina välillä onkin melkein sulanut, möh)! Ensimmäistä kertaa ku sato lunta, niin yritin vaa nappailla niitä hiutaleita suuhun ja ryntäilin ympäriinsä innosta!
Tässäpä muutamia talvisia otoksia tästä muutaman päivän takaa:

Huomatkaa syötävän söpö herrasmies-poseeraus! (mut pliis, älkää silti syökö!)

Se onkin kohta sitten vuosi 2012, toivotaan että se tuo tullessaan paljon kaikkea uutta ja jännittävää!

Hyvää uutta vuotta häntää heiluttaen teille toivottaapi siis Onni!

Rakas joulupukki...ja mami myöskin!

Tässä on vähän tullut väliä viime postaukseen, mutta nyt olis sopiva sauma kertoa vähän kuulumisia :) Eilen täytin 10 kuukautta, mikä siis oikeastaan tarkoittaa, että oon aikuinen nyt! Siirryin siis oikein aikuisten villakoirien ruokaan, ja heti tuntuu olo niin vanhalta että...

Nyt kuitenkin ajattelin tehdä vähän lahjatoivelistaa, jos se joulupukki (tai mami) sattuis eksymään tänne blogiin!

Eli tuossapa ne ovatkin :)

• Luita on kiva nakerrella ajan kuluksi, ja tietääkseni se ei ole kiellettyäkään (toisin kuin viimeviikkoinen eteisen rahin tuhoaminen...)

• Minulle ilmoitettiin, etten saa syödä joulukinkkua (kuulemma voi mennä maha sekaisin, pah, sanon minä), joten haluaisin kuitenkin tuollaisen lelun, ettei nyt aivan ilman possua jää!

• Sitten ois kyllä ihan hullun cool, jos saisin tollasen niittipannan, koska haluaisin näyttää kunnon rokkipojulta!

•  Paras lahja kuitenkin olis, jos saisin tuollaisen aktivointilelun, eli pelin, minne piilotetaan napuja, ja jotka mun pitää sitten älytä saada sieltä pois (ihan lastenleikkiä, mutta ne naputhan tässä on pääasia!)

PS. Jos rakas Joulupukki luet tätä, niin haluaisin vielä selvennykseksi mainita, että olen pohjimmiltani hyvin tottelevainen villakoira ja ollut koko vuoden ihan kiltisti, ja mielestäni on kohtuutonta, jos otat lahjoja jakaessasi huomioon kaikki pienet kepposeni, joita olen ajankulukseni ja elämänilokseni puuhastellut!

Rakkaudella, Onni-tonttu

Yksin kotona Osa 768540

Mää oon keksiny tässä parina päivänä itselleni vähän omaa tekemistä ollessani yksin kotona. 

Yhtenä päivänä kun odottelin että porukat tulis kotiin, löysinkin kirjaston sarjakuvakirja B. Virtasen. Aikani sitä luettua tulin kuitenkin siihen tulokseen että Virtasen elämänasenteessa on aika paljon korjattavaa eikä tuollainen teksti piristä ketään, joten päätinkin repiä kirjan jotta muut säästyisivät siltä. Mami tästä nyt ei kuitenkaan jostain syystä ollut kovin iloinen, vaikka yritinkin vakuuttaa häntä kirjan mieltä alentavasta sisällöstä...

Alkaa masentaa itseäkin, kun tuota katsoo!

Seuraavana päivänä yksin ollessani löysin täyden nenäliinapaketin, ja sen sisältöä möyhentäessä se päivä kuluikin varsin rattoisasti.. On se vaan niin kivaa nähdä heti työnsä jäljen ja ihailla aikaansaannostaan! 
Samana päivänä löysin äikänaineen, mikä oli tehty minusta. Siinä oli kuitenkin pari seikkaa, jotka olisivat vaatineet hieman korjausta (väitti että pusuttelen kaikkia jatkuvasti,mutta mun mielestä se oli tosi liioiteltua! Ei tällaiset isot pojat ketään pussaa, muuta kuin pakosta...!), joten ilmoitin tämän silppuamalla aineen palasiksi...

Eilen löysin lisää sellaista materiaalia, mikä oli mun mielestä ihan liian vakavaa. Nimittäin dvd:n nimeltä A Serious Man. Nimi kertoi mielestäni jo niin paljon, että päätin suosista painaa "tuhoa"-nappini pohjaan ja alkaa syödä elokuvan kansia. Itse dvd harmi kyllä säästyi, kun se ei ollutkaan kansien sisällä :(

Mami sai lopulta selitettyä, että kyseessä olikin mustan huumorin komedia, joten luovutin elokuvan hänelle.

Tänään mulla oli taas astetta hauskempaa, kun päivällä huomasin keittiönpöydällä pussin, missä oli niitä sellasia pieniä ruisleipiä,joita ruisnappisiksi kutsutaan. No, päätin tehdä niiden mausta oman analyysin ja nappasinkin pussin pöydältä ja kuljetin sen olohuoneen sohvalle. (Mamille on vieläkin epäselvää, kuinka sen pöydältä onnistuin nappaamaan, mutta minulla on keinoni...hehhehhee!)
Pussin repiminen oli tosi hauskaa, mutta petyin kyllä suunnattomasti niiden leipien mausta! Miten joku pystyy syödä tuollaisia kuivia käppyröitä joka ikinen päivä?? Päädyin siis maistamaan vain yhtä leipää, ja loput kaadoin vain sohvan päälle kekoon. Kun mami sitten ensimmäisenä tuli kotiin, ja oli jo valmiiksi varautunut löytämään jotain tuhottua sohvalta, purskahti hän nauruun löydettyään sohvan täynnä ruisleipiä! Lopulta hän kuitenkin kielsi minua enää tekemästä niin, vaikka minusta tällainen on aika kannattavaa toimintaa, jos siitä saa mamin niin iloiseksi!

Jostain kumman syystä meiltä on nyt kotoa piilotettu kaikki mahdollinen tavara pois pöydiltä ja tasoilta. En sitten kyllä ymmärrä,että miksi.