Videopostailua

Tänään ajattelinkin tehdä teille videopostauksen, eli tässäpä siis muutama video muutaman päivän takaa!
(Kuvaajana toimi mami, hänelle siis kiitos näistä)

Joskus mulle tulee tuollainen hullu villi, ja sillon ei auta ku juosta sohvaa ympäri kunnes on pakko mennä juomaan vettä.
Toi äskeinen tais johtuu siitä, että mami koitti mulle ponnaria päähän ku "hiukset" roikku koko ajan silmillä. Päätin lopulta kuitenkin kärsiä mieluummin siitä etten näe eteeni kuin käyttää tuollaisia tyttöjen juttuja!

Tässä seuraavalla videolla esittelen teille mun upeeta uutta lelua ja miten sitä metsästetään, ottakaa mallia!

PS. Se oli tunnissa rikki.

Lisäksi oon täs kannustanu oikeen urakalla Talent Suomen kääpiövillakoira Hekaa, joka oli kyllä mun ehdoton suosikki niistä kaikista kilpailijoista! Harmi vaan että se ei päässy enää semifinaaleihin...
Tässä kuitenkin malliesimerkki siitä, miten omaa suosikkia kuuluu tsempata ja kannustaa:

Häntää heilutellen,
Onni

Onnin elämä ja teot

Kun nyt tuossa pari päivää sitten oli mun 8 kk- synttärit, niin ajattelin nyt vähän kertoa mun tähän astisesta elämästä.

Synnyin siis 15. helmikuuta, ja ensimmäistä kertaa näin mamin ja mun nykyisen perheeni huhtikuun alussa.

<--- Tuossa on eka kuva, mikä mamilla on musta ollu, olin tuommoinen pieni pallo :D

Minä edessä, ja sisko takana :)

20. huhtikuuta oli muutto edessä, ja mami olikin heti kotona odottamassa, eikä yhtään pelottanu! (okei ihan vähän ehkä, mutta se on salaisuus...) Löysin heti mun oman kopan,  ja oli aika siistii ku pysty nukkuun siellä niin leveesti ku halus, ilman että siskon tassu oli mun naamalla tai muuta! Ja eka yö meni tosi hyvin...muistaakseni...

Autuaana omassa kopassa!

Löysin kaikkii uusii leluja!

Leveeeeesti!

 

 

21.4. "rankkaa olla söpö"

Siskon kanssa kaverikuvassa 23.4.

 

Pikkuriiviö Onni 25.4.

Kesä tulee, I can smell it! 25.5.

Kesäkuun alussa mut äänestettiin paikallislehden vuoden lemmikiksi! Pääsin ihan oikeisiin kuvauksiin!

27.6. urheana rokotukseen!

Kesällä tuli reissattua! 14.7.

"Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa" 17.7.

Mökillä oli tosi jännää, ja kaikkee piti tutkia...

...ja sitten todeta ettei se aina ollutkaan niin hyvä idea...

Onni merimies 19.7.

3.8. "hyökkäukseen.."

12.8. "Mami, täällä on huippua!"

28.9. Onhan sitä vähän tullu kasvettua tässä, kun vertailee noihin ekoihin kuviin...

Paljon on ehtinyt tapahtua, ja vielä paljon on onneksi edessä! :) Innolla tulevaa odottaen, Onni 8 kk

Onnin syysmuotia

Sataa, sataa ropisee... Joo, sadetta on piisannu ihan tarpeeks yhdelle villakoiralle kestettäväksi, minne se aurinko ja lämpö on kadonnut? Mami puhuu jotain että talvi tulee, mut en oikein tajua.. 
Mutta eipäs se mitään, sillä mulle on hommattu kunnon tamineet, että tästä viimasta ja kylmyydestä selvittäisiin!

Ekana mami oli ostanu mulle Mustista&Mirristä tällasen:

Hurtta Pro ulkoiluhaalari

Ymmärsin että ton idea on se, että se saa koiran pysymään liikkumatta, kun tossa on noi hihatkin tolleen tiellä! Hetken seisoinkin urhoollisesti paikallani, mutta sitten kun mami pyysi mua tulemaan luokseen houkutellen napulla, niin kyllähän siinä itku pääsi, kun ei onnistunut käveleminen! Ja vaikka mami kuinka yritti selittää, että sen kanssa voi liikkua, niin en minä vaan osannut, siinä oli ne hihat niin hassut!

No, onneksi tuo päätettiin palauttaa, ja tilalle saatiinki tällainen sadeviitta:

Hurtta Pro sadetakki (koko 33)

Ja tuon kanssa onkin kiva mennä! Ei hierrä eikä paina, ja vaikka naapurin isäntä sitä ulsteriksi ohimennen nimittikin, olen siitä hyvin ylpeä!

Tolla onnistuu käveleminenkin, jee!

Tuon lisäks mami huusi (ei siis karjunut!) mulle tossa yks päivä huutonetistä villapaidan, joka tulikin sitten eilen, ja alkutotuttelun jälkeen se tuntuukin päällä tosi mukavalta! Meillä villakoirilla kun ei ole tuota pohjavillaa, niin kylmillä säillä voi tulla äkkiä kylmä jos ei oo mitään lämmittämässä :)

Eikös ole hieno?

Näillä sitä mennään 
läpi kovankin viiman 
ja sateen!

Syyspäivien satoa

Hellurei! Ajattelin tässä julkasta kaikennäköisiä kuvia näiltä viime päiviltä, kun oon touhaillu taas aika paljon kaikkee. Joten tässäpä näitä:

Oltiin vähän pitemmällä lenkillä tuolla hiihtopolulla. Siellä saan yleensä olla vapaana, ja se jos mikä on hauskaa! Mutta sitten jos jään vähän mamista jälkeen niin tulee hätä, ja pitää juosta hirmu kovaa perään ettei se vaan karkaa multa..

Tämä kohta on kaikista paras, kun siinä on tollanen kiitorata mitä pitkin juoksen aina tuhatta ja sataa!

Monsteri-Onni hyökkäyksessä. Ihan kuvakin tärähti pelosta.

Kuva-arvoitus: Löydätkö kuvasta pienen kääpiövillakoiran pyllyn?

Mami halus ottaa musta hienoja syyskuvia, siispä tein kaikkeni onnistuakseni tässä tehtävässä!

Pohtimassa elämän suuria kysymyksiä: Lähteäkkö vaiko eikö jahtaamaan lintuparvea?

Pohtimassa elämän suuria kysymyksiä osa 2: Ottaakko omena nyt (josta ehkä seuraisi että mami nappaisi sen pois) vaiko hetken päästä kun mami säätää pahaa aavistamatta kamera-asetuksiaan?

Tämän aamun vietin pyörien mamin peitoissa.

 

 

Joskus mun ylähuulet jää tolleen hassusti ylös, ja sitten kaikkia naurattaa!

Oli tuossa taas niin kovat fribeeleikit, ettei kamerakaan pysynyt perässä!

Tuolla vauhdilla mua ei saa kiinni kukaan, ei edes salama (kameran salama)!

Siinäpäs ne. Enää muuten 6 päivää, niin täytän 8 kuukautta! En malta odottaa, sitten on jo varmasti tosi iso olo!!

Wonderful life

Mulla on ollu tosi kivaa viime päivinä. Harmi että mamilla ei. Keksin nimittäin uutta tekemistä mun leluille (niille tuhannelle ja yhdelle pehmoöttiäiselle ja pallolle, jotka omistan). Niitä on aivan huippuhauskaa repiä auki, ja sitten pöllyttää sitä pumpulia ympäriinsä sieltä sisältä! Sitä syntyy muuten yllättävän paljon... 

No, siitä pöllyttämisestä seuraakin toinen leikki, kun mami alkaa keräillä niitä pumpulituppoja.. Silloin alan ahmia niitä suun täydeltä (mutta en syö, koska ne jää kurkkuun! kokeiltu on...), jottei mami vaan saa kerättyä kaikkia ja heitettyä niitä roskiin! (roskikset on muuten ihan kumma juttu: ensin sinne heitetään kaikkea mitä ei enää tarvita, ja sitten kun ottaisin ne sieltä omaan käyttööni, niin mua vaan katsotaan tuimasti ja kielletään! Mikä logiikka?!)

Leikki jatkuu seuraavanlaisesti: Alan juosta ympäri taloa pumpulitupot suussa, samalla kun mami yrittää epätoivoisesti ottaa minua kiinni siinä toivossa, että saisi kerättyä tupot. Teen taitavia väistöliikkeitä ja riskeeraan tahallani kiinnijäämistä, jotta jännitys säilyisi. Lopulta leikkiin tulee myös joku toinen, ja mamin kanssa yhdessä ne sitten luulevat saavansa minut kiikkiin. Turha toivo, vien ne kuitenkin 100-0!

Jos kuitenkin satun jäämään kiinni, puristan suuni niin tiukasti suljettuna ettei kukaan edes rautakangella vääntäen saisi suutani auki, ja otettua pumpulituppoja pois. Lopulta mami sitten kyllästyy yrittämiseen, ja silloin menen tietysti heti sängyn alle sylkäisemään ne hassut pumpulit pois, kun eihän niillä enää sitten mitään merkitystä ole..

Näin se käy!

Tässäpä tähän astiset saavutukseni! Huom, muista syytön "en se minä ollut"-katse!

"Älä luulekkaan ottavas tätä palloo tästä, sen repiminen on vielä kesken!"

Tämmöistäpä tässä, seuraavaksi ajattelin soveltaa tätä samaa leikkiä mamin kenkiin, katsotaan mitä tapahtuu...!