Talvista turinaa!

Heipä hei! Nyt on ensimmäinen joulu vietetty ja on tullut herkuteltua koko tulevan vuoden edestä (tuon mami sanoi, mutta minä voisin kyllä ottaa koko jutun uusiksi vaikka heti!). Ja olinhan minä ollut kilttinäkin, kun sain lahjojakin vaikka millä mitalla (kiitos pukki!!) :) Ja kyllä niiden lahjapakettien avaaminen oli hauskaa, kun sai repiä sitä paperia ihan niin paljon kun halusi!

Luntakin on vihdosta viimein tullut, ja siitä oon aivan innoissani (vaikka se aina välillä onkin melkein sulanut, möh)! Ensimmäistä kertaa ku sato lunta, niin yritin vaa nappailla niitä hiutaleita suuhun ja ryntäilin ympäriinsä innosta!
Tässäpä muutamia talvisia otoksia tästä muutaman päivän takaa:

Huomatkaa syötävän söpö herrasmies-poseeraus! (mut pliis, älkää silti syökö!)

Se onkin kohta sitten vuosi 2012, toivotaan että se tuo tullessaan paljon kaikkea uutta ja jännittävää!

Hyvää uutta vuotta häntää heiluttaen teille toivottaapi siis Onni!

Rakas joulupukki...ja mami myöskin!

Tässä on vähän tullut väliä viime postaukseen, mutta nyt olis sopiva sauma kertoa vähän kuulumisia :) Eilen täytin 10 kuukautta, mikä siis oikeastaan tarkoittaa, että oon aikuinen nyt! Siirryin siis oikein aikuisten villakoirien ruokaan, ja heti tuntuu olo niin vanhalta että...

Nyt kuitenkin ajattelin tehdä vähän lahjatoivelistaa, jos se joulupukki (tai mami) sattuis eksymään tänne blogiin!

Eli tuossapa ne ovatkin :)

• Luita on kiva nakerrella ajan kuluksi, ja tietääkseni se ei ole kiellettyäkään (toisin kuin viimeviikkoinen eteisen rahin tuhoaminen...)

• Minulle ilmoitettiin, etten saa syödä joulukinkkua (kuulemma voi mennä maha sekaisin, pah, sanon minä), joten haluaisin kuitenkin tuollaisen lelun, ettei nyt aivan ilman possua jää!

• Sitten ois kyllä ihan hullun cool, jos saisin tollasen niittipannan, koska haluaisin näyttää kunnon rokkipojulta!

•  Paras lahja kuitenkin olis, jos saisin tuollaisen aktivointilelun, eli pelin, minne piilotetaan napuja, ja jotka mun pitää sitten älytä saada sieltä pois (ihan lastenleikkiä, mutta ne naputhan tässä on pääasia!)

PS. Jos rakas Joulupukki luet tätä, niin haluaisin vielä selvennykseksi mainita, että olen pohjimmiltani hyvin tottelevainen villakoira ja ollut koko vuoden ihan kiltisti, ja mielestäni on kohtuutonta, jos otat lahjoja jakaessasi huomioon kaikki pienet kepposeni, joita olen ajankulukseni ja elämänilokseni puuhastellut!

Rakkaudella, Onni-tonttu

Yksin kotona Osa 768540

Mää oon keksiny tässä parina päivänä itselleni vähän omaa tekemistä ollessani yksin kotona. 

Yhtenä päivänä kun odottelin että porukat tulis kotiin, löysinkin kirjaston sarjakuvakirja B. Virtasen. Aikani sitä luettua tulin kuitenkin siihen tulokseen että Virtasen elämänasenteessa on aika paljon korjattavaa eikä tuollainen teksti piristä ketään, joten päätinkin repiä kirjan jotta muut säästyisivät siltä. Mami tästä nyt ei kuitenkaan jostain syystä ollut kovin iloinen, vaikka yritinkin vakuuttaa häntä kirjan mieltä alentavasta sisällöstä...

Alkaa masentaa itseäkin, kun tuota katsoo!

Seuraavana päivänä yksin ollessani löysin täyden nenäliinapaketin, ja sen sisältöä möyhentäessä se päivä kuluikin varsin rattoisasti.. On se vaan niin kivaa nähdä heti työnsä jäljen ja ihailla aikaansaannostaan! 
Samana päivänä löysin äikänaineen, mikä oli tehty minusta. Siinä oli kuitenkin pari seikkaa, jotka olisivat vaatineet hieman korjausta (väitti että pusuttelen kaikkia jatkuvasti,mutta mun mielestä se oli tosi liioiteltua! Ei tällaiset isot pojat ketään pussaa, muuta kuin pakosta...!), joten ilmoitin tämän silppuamalla aineen palasiksi...

Eilen löysin lisää sellaista materiaalia, mikä oli mun mielestä ihan liian vakavaa. Nimittäin dvd:n nimeltä A Serious Man. Nimi kertoi mielestäni jo niin paljon, että päätin suosista painaa "tuhoa"-nappini pohjaan ja alkaa syödä elokuvan kansia. Itse dvd harmi kyllä säästyi, kun se ei ollutkaan kansien sisällä :(

Mami sai lopulta selitettyä, että kyseessä olikin mustan huumorin komedia, joten luovutin elokuvan hänelle.

Tänään mulla oli taas astetta hauskempaa, kun päivällä huomasin keittiönpöydällä pussin, missä oli niitä sellasia pieniä ruisleipiä,joita ruisnappisiksi kutsutaan. No, päätin tehdä niiden mausta oman analyysin ja nappasinkin pussin pöydältä ja kuljetin sen olohuoneen sohvalle. (Mamille on vieläkin epäselvää, kuinka sen pöydältä onnistuin nappaamaan, mutta minulla on keinoni...hehhehhee!)
Pussin repiminen oli tosi hauskaa, mutta petyin kyllä suunnattomasti niiden leipien mausta! Miten joku pystyy syödä tuollaisia kuivia käppyröitä joka ikinen päivä?? Päädyin siis maistamaan vain yhtä leipää, ja loput kaadoin vain sohvan päälle kekoon. Kun mami sitten ensimmäisenä tuli kotiin, ja oli jo valmiiksi varautunut löytämään jotain tuhottua sohvalta, purskahti hän nauruun löydettyään sohvan täynnä ruisleipiä! Lopulta hän kuitenkin kielsi minua enää tekemästä niin, vaikka minusta tällainen on aika kannattavaa toimintaa, jos siitä saa mamin niin iloiseksi!

Jostain kumman syystä meiltä on nyt kotoa piilotettu kaikki mahdollinen tavara pois pöydiltä ja tasoilta. En sitten kyllä ymmärrä,että miksi.

Videopostailua

Tänään ajattelinkin tehdä teille videopostauksen, eli tässäpä siis muutama video muutaman päivän takaa!
(Kuvaajana toimi mami, hänelle siis kiitos näistä)

Joskus mulle tulee tuollainen hullu villi, ja sillon ei auta ku juosta sohvaa ympäri kunnes on pakko mennä juomaan vettä.
Toi äskeinen tais johtuu siitä, että mami koitti mulle ponnaria päähän ku "hiukset" roikku koko ajan silmillä. Päätin lopulta kuitenkin kärsiä mieluummin siitä etten näe eteeni kuin käyttää tuollaisia tyttöjen juttuja!

Tässä seuraavalla videolla esittelen teille mun upeeta uutta lelua ja miten sitä metsästetään, ottakaa mallia!

PS. Se oli tunnissa rikki.

Lisäksi oon täs kannustanu oikeen urakalla Talent Suomen kääpiövillakoira Hekaa, joka oli kyllä mun ehdoton suosikki niistä kaikista kilpailijoista! Harmi vaan että se ei päässy enää semifinaaleihin...
Tässä kuitenkin malliesimerkki siitä, miten omaa suosikkia kuuluu tsempata ja kannustaa:

Häntää heilutellen,
Onni

Onnin elämä ja teot

Kun nyt tuossa pari päivää sitten oli mun 8 kk- synttärit, niin ajattelin nyt vähän kertoa mun tähän astisesta elämästä.

Synnyin siis 15. helmikuuta, ja ensimmäistä kertaa näin mamin ja mun nykyisen perheeni huhtikuun alussa.

<--- Tuossa on eka kuva, mikä mamilla on musta ollu, olin tuommoinen pieni pallo :D

Minä edessä, ja sisko takana :)

20. huhtikuuta oli muutto edessä, ja mami olikin heti kotona odottamassa, eikä yhtään pelottanu! (okei ihan vähän ehkä, mutta se on salaisuus...) Löysin heti mun oman kopan,  ja oli aika siistii ku pysty nukkuun siellä niin leveesti ku halus, ilman että siskon tassu oli mun naamalla tai muuta! Ja eka yö meni tosi hyvin...muistaakseni...

Autuaana omassa kopassa!

Löysin kaikkii uusii leluja!

Leveeeeesti!

 

 

21.4. "rankkaa olla söpö"

Siskon kanssa kaverikuvassa 23.4.

 

Pikkuriiviö Onni 25.4.

Kesä tulee, I can smell it! 25.5.

Kesäkuun alussa mut äänestettiin paikallislehden vuoden lemmikiksi! Pääsin ihan oikeisiin kuvauksiin!

27.6. urheana rokotukseen!

Kesällä tuli reissattua! 14.7.

"Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa" 17.7.

Mökillä oli tosi jännää, ja kaikkee piti tutkia...

...ja sitten todeta ettei se aina ollutkaan niin hyvä idea...

Onni merimies 19.7.

3.8. "hyökkäukseen.."

12.8. "Mami, täällä on huippua!"

28.9. Onhan sitä vähän tullu kasvettua tässä, kun vertailee noihin ekoihin kuviin...

Paljon on ehtinyt tapahtua, ja vielä paljon on onneksi edessä! :) Innolla tulevaa odottaen, Onni 8 kk

Onnin syysmuotia

Sataa, sataa ropisee... Joo, sadetta on piisannu ihan tarpeeks yhdelle villakoiralle kestettäväksi, minne se aurinko ja lämpö on kadonnut? Mami puhuu jotain että talvi tulee, mut en oikein tajua.. 
Mutta eipäs se mitään, sillä mulle on hommattu kunnon tamineet, että tästä viimasta ja kylmyydestä selvittäisiin!

Ekana mami oli ostanu mulle Mustista&Mirristä tällasen:

Hurtta Pro ulkoiluhaalari

Ymmärsin että ton idea on se, että se saa koiran pysymään liikkumatta, kun tossa on noi hihatkin tolleen tiellä! Hetken seisoinkin urhoollisesti paikallani, mutta sitten kun mami pyysi mua tulemaan luokseen houkutellen napulla, niin kyllähän siinä itku pääsi, kun ei onnistunut käveleminen! Ja vaikka mami kuinka yritti selittää, että sen kanssa voi liikkua, niin en minä vaan osannut, siinä oli ne hihat niin hassut!

No, onneksi tuo päätettiin palauttaa, ja tilalle saatiinki tällainen sadeviitta:

Hurtta Pro sadetakki (koko 33)

Ja tuon kanssa onkin kiva mennä! Ei hierrä eikä paina, ja vaikka naapurin isäntä sitä ulsteriksi ohimennen nimittikin, olen siitä hyvin ylpeä!

Tolla onnistuu käveleminenkin, jee!

Tuon lisäks mami huusi (ei siis karjunut!) mulle tossa yks päivä huutonetistä villapaidan, joka tulikin sitten eilen, ja alkutotuttelun jälkeen se tuntuukin päällä tosi mukavalta! Meillä villakoirilla kun ei ole tuota pohjavillaa, niin kylmillä säillä voi tulla äkkiä kylmä jos ei oo mitään lämmittämässä :)

Eikös ole hieno?

Näillä sitä mennään 
läpi kovankin viiman 
ja sateen!

Syyspäivien satoa

Hellurei! Ajattelin tässä julkasta kaikennäköisiä kuvia näiltä viime päiviltä, kun oon touhaillu taas aika paljon kaikkee. Joten tässäpä näitä:

Oltiin vähän pitemmällä lenkillä tuolla hiihtopolulla. Siellä saan yleensä olla vapaana, ja se jos mikä on hauskaa! Mutta sitten jos jään vähän mamista jälkeen niin tulee hätä, ja pitää juosta hirmu kovaa perään ettei se vaan karkaa multa..

Tämä kohta on kaikista paras, kun siinä on tollanen kiitorata mitä pitkin juoksen aina tuhatta ja sataa!

Monsteri-Onni hyökkäyksessä. Ihan kuvakin tärähti pelosta.

Kuva-arvoitus: Löydätkö kuvasta pienen kääpiövillakoiran pyllyn?

Mami halus ottaa musta hienoja syyskuvia, siispä tein kaikkeni onnistuakseni tässä tehtävässä!

Pohtimassa elämän suuria kysymyksiä: Lähteäkkö vaiko eikö jahtaamaan lintuparvea?

Pohtimassa elämän suuria kysymyksiä osa 2: Ottaakko omena nyt (josta ehkä seuraisi että mami nappaisi sen pois) vaiko hetken päästä kun mami säätää pahaa aavistamatta kamera-asetuksiaan?

Tämän aamun vietin pyörien mamin peitoissa.

 

 

Joskus mun ylähuulet jää tolleen hassusti ylös, ja sitten kaikkia naurattaa!

Oli tuossa taas niin kovat fribeeleikit, ettei kamerakaan pysynyt perässä!

Tuolla vauhdilla mua ei saa kiinni kukaan, ei edes salama (kameran salama)!

Siinäpäs ne. Enää muuten 6 päivää, niin täytän 8 kuukautta! En malta odottaa, sitten on jo varmasti tosi iso olo!!

Wonderful life

Mulla on ollu tosi kivaa viime päivinä. Harmi että mamilla ei. Keksin nimittäin uutta tekemistä mun leluille (niille tuhannelle ja yhdelle pehmoöttiäiselle ja pallolle, jotka omistan). Niitä on aivan huippuhauskaa repiä auki, ja sitten pöllyttää sitä pumpulia ympäriinsä sieltä sisältä! Sitä syntyy muuten yllättävän paljon... 

No, siitä pöllyttämisestä seuraakin toinen leikki, kun mami alkaa keräillä niitä pumpulituppoja.. Silloin alan ahmia niitä suun täydeltä (mutta en syö, koska ne jää kurkkuun! kokeiltu on...), jottei mami vaan saa kerättyä kaikkia ja heitettyä niitä roskiin! (roskikset on muuten ihan kumma juttu: ensin sinne heitetään kaikkea mitä ei enää tarvita, ja sitten kun ottaisin ne sieltä omaan käyttööni, niin mua vaan katsotaan tuimasti ja kielletään! Mikä logiikka?!)

Leikki jatkuu seuraavanlaisesti: Alan juosta ympäri taloa pumpulitupot suussa, samalla kun mami yrittää epätoivoisesti ottaa minua kiinni siinä toivossa, että saisi kerättyä tupot. Teen taitavia väistöliikkeitä ja riskeeraan tahallani kiinnijäämistä, jotta jännitys säilyisi. Lopulta leikkiin tulee myös joku toinen, ja mamin kanssa yhdessä ne sitten luulevat saavansa minut kiikkiin. Turha toivo, vien ne kuitenkin 100-0!

Jos kuitenkin satun jäämään kiinni, puristan suuni niin tiukasti suljettuna ettei kukaan edes rautakangella vääntäen saisi suutani auki, ja otettua pumpulituppoja pois. Lopulta mami sitten kyllästyy yrittämiseen, ja silloin menen tietysti heti sängyn alle sylkäisemään ne hassut pumpulit pois, kun eihän niillä enää sitten mitään merkitystä ole..

Näin se käy!

Tässäpä tähän astiset saavutukseni! Huom, muista syytön "en se minä ollut"-katse!

"Älä luulekkaan ottavas tätä palloo tästä, sen repiminen on vielä kesken!"

Tämmöistäpä tässä, seuraavaksi ajattelin soveltaa tätä samaa leikkiä mamin kenkiin, katsotaan mitä tapahtuu...!

New Look

Arvasin! Tänään olikin siis aika trimmaajalle, ja se teki mulle aivan uuden lookin! Nyt oonkin kunnon rokkipoika! 

Trimmaajalla käynti on aina tosi jännää, eka mennään autolla ja sit ku ollaan perillä, nii mami lähtee pois ja sillä aikaa mua kynitään vähän joka puolelta. Sen jälkeen mami tulee hakemaan, ja olo on niin kevyt ja mukava! Ja se villa vähän kutittaa nokassa.. Sitten loppupäivä menee silleen, et kaikki häärää ympärillä ja ihastelee. Ja sitten on kiva käydä lenkillä, jos vaikka sattuis tulemaan joku söpö puudelitytsy vastaan (tiedän että ne on ihan heikkoina tähän lookkiin!).

Huom! Malliasiakas odottaa kiltisti istuen vuoroaan!

"Nyt sitä mennään, eikä entiseen ole paluuta!"

 No mutta eihän se nyt ees ollu yhtään pelottavaa. Esitin vaan...

Tässä siis uusi rokkipoju-look! Aika cool, eiks yeah?

Mami sano että näytän aika rontilta, mutta en oo ihan varma mitä se tarkoittaa...

Tähän tyyliin sopis nyt vielä kunnon niittipanta, pitää kai pyytää pukilta joululahjaksi. Tai järjestää ensi kerralla Mustissa&Mirrissä sellainen itkukohtaus niittipantojen kohdalla, että saa tahtonsa läpi. (Huom! vaihtoehtoinen "pysähdy niille sijoillesi, äläkä liiku ennen kuin saat mitä tahdot" ei toimi, ennen kuin painat yli 100 kg. Tähän tulokseen päädyttiin kyseisessä kaupassa sianmahan kohdalla...)

Nyt tulikin väsy, joten taidan vähän nukkua ennen kuin jaksan lähteä iskemään typyjä tuolta kylänraitilta!