Mulla on ollu tosi kivaa viime päivinä. Harmi että mamilla ei. Keksin nimittäin uutta tekemistä mun leluille (niille tuhannelle ja yhdelle pehmoöttiäiselle ja pallolle, jotka omistan). Niitä on aivan huippuhauskaa repiä auki, ja sitten pöllyttää sitä pumpulia ympäriinsä sieltä sisältä! Sitä syntyy muuten yllättävän paljon...
No, siitä pöllyttämisestä seuraakin toinen leikki, kun mami alkaa keräillä niitä pumpulituppoja.. Silloin alan ahmia niitä suun täydeltä (mutta en syö, koska ne jää kurkkuun! kokeiltu on...), jottei mami vaan saa kerättyä kaikkia ja heitettyä niitä roskiin! (roskikset on muuten ihan kumma juttu: ensin sinne heitetään kaikkea mitä ei enää tarvita, ja sitten kun ottaisin ne sieltä omaan käyttööni, niin mua vaan katsotaan tuimasti ja kielletään! Mikä logiikka?!)
Leikki jatkuu seuraavanlaisesti: Alan juosta ympäri taloa pumpulitupot suussa, samalla kun mami yrittää epätoivoisesti ottaa minua kiinni siinä toivossa, että saisi kerättyä tupot. Teen taitavia väistöliikkeitä ja riskeeraan tahallani kiinnijäämistä, jotta jännitys säilyisi. Lopulta leikkiin tulee myös joku toinen, ja mamin kanssa yhdessä ne sitten luulevat saavansa minut kiikkiin. Turha toivo, vien ne kuitenkin 100-0!
Jos kuitenkin satun jäämään kiinni, puristan suuni niin tiukasti suljettuna ettei kukaan edes rautakangella vääntäen saisi suutani auki, ja otettua pumpulituppoja pois. Lopulta mami sitten kyllästyy yrittämiseen, ja silloin menen tietysti heti sängyn alle sylkäisemään ne hassut pumpulit pois, kun eihän niillä enää sitten mitään merkitystä ole..
 |
| Näin se käy! |
 |
| Tässäpä tähän astiset saavutukseni! Huom, muista syytön "en se minä ollut"-katse! |
 |
| "Älä luulekkaan ottavas tätä palloo tästä, sen repiminen on vielä kesken!" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti