Varsinainen vesipeto

Hei! 
Viime postauksesta on taas päässyt vierähtämään aivan liian kauan.. Mutta minkäs sille mahtaa kun olen niin kiireinen villakoira, hehee!

Viime postauksessa liikuttiin vielä jään päällä, nyt ollaan jo vähän toisissa tunnelmissa, jäät on nimittäin sulanut jo aikoja sitten, ja no, nyt mua ei tuonne veteen ois saanu edes herkuilla houkuttelemalla, mua kun ei nuo vesileikit oikeen innosta... 

Mun mielestä on ihan turha mennä veteen kastelemaan itseään, kun sen jälkeen odottaa kuitenkin se turkinkuivausoperaatio, ja eikö tuo vesi teistäkin nyt näytä aika pelottavalta? Ties mitä merihirviöitä sieltäkin hyökkää viatonta villakoiraa ahdistelemaan!

Täytynee myös myöntää, että sen verran hieno puudeli olen, että tokossa ja muissa harkoissa, missä ollaan mamin kanssa käyty, mun on aivan pakko kiertää jokaikinen pienikin vesilammikko, vaikka muuten toki seuraankin mamia kuuliaisesti.. Ja jos tilaa lammikon kiertämiseen ei ole, niin sitten vaikka hypätään yli, mutta missään tapauksessa en lammikkoon voi astua, se on selvä! En ymmärrä, miten jotkut kamut siellä voivat jopa istua käskettäessä niihin lätäköihin! (ajatuskin siitä saa minut puistamaan turkkiani!)

No, meren äärellä juoksentelu ja rannan tutkiskelu on kuitenkin mukavan jännää ja virkistävää, kunhan muistaa vähän samalla tarkkailla, ettei se merihirviö tule ja yllätä!
 

Ajattelin vaihtaa uraa sylikoirasta laivakoiraksi! Ajatus kuitenkin kariutui siihen, kun tajusin että mun pitäisi ehkä opetella uimaan... Kyllä se mamin syli taitaakin olla parempi paikka!

Meren tuoksu on aivan huumaava! Vai eikai se sittenkin ole se merihirviö mikä haisee?

Terveisin, laivasylikoira Onni

Onni on ice

Heipä hei!

Meillä alkoi juuri hiihtoloma, ja sääkin on ollut mielestäni aivan loistava! En oikein tykännyt niistä hirmupakkasista, kun tassuille tuli niin kylmä ja anturat kuivui ja sitten mami tunki niihin jotain ihme rasvoja ja piti käyttää semmosia inhottavia sukkia...! Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa:

Noh, nyt nuo ajat ovat onneksi jo takana päin, ja aurinko on ilmestynyt ilmaa lämmittämään! Tänään mami sanoikin nuo jännittävät sanat "mennään autolla", ja into piukassa odottelin jo ensimmäisenä auton penkillä että koska päästään matkaan. 

Mun mielestä autolla matkustaminen on tosi hauskaa, on kiva katsella maisemia ja vähän murahdella koirille, joita sattuu näkemään. Menomatka varsinkin on aina hurjan jännä, kun ei ikinä tiedä minne ollaan menossa ja mitä tulee tapahtumaan. Silloin yleensä vingun vähän huolestuneena, ja tätä mami ei oikein ymmärrä. Pitäisi kuulemma osata odottaa rauhallisena että päästään perille, mutta ei se vaan onnistu, kun niin paljon jännittää!

Tänään matkattiin meren jäälle lenkkeilemään, ja sain olla koko ajan vapaana! Tässäpä matkan kuvasatoa:

Hieman innoissaan!

Tässä taisin kovana poikana näyttää kieltä joillekkin moottorikelkkailijoille, jotka meni ohi...

Tää on sellanen tiikerihyppy! Tulirengas vaan puuttuu ympäriltä!

Nähtiin myös muutamia hiihtäjiä, joita ihmettelin kovasti. Teki hirveästi mieli mennä tarkkailemaan niitä lähemminkin, mutta maltoin itseni ja tottelin kuuliaisena mamia!

Talvisin terveisin, Onni Onnellinen!

Onni 1 vuotta!

Heipähei!

Tässä on vähän ollut taukoilua postailussa, pahoitteluni! Tänään oli nyt kuitenkin sen verran tärkeä päivä, että pitihän siitä tulla tännekkin kertomaan. Eli tänään mulla olikin 1-vuotissynttärit!

Mami oli tehnyt mulle oman kakun, mikä oli kyllä maailman parasta, mutta mielestäni ehkä silti vähän liian pieni.. No, hyvältä se joka tapauksessa maistui! :)

Sain oikein kravatin kaulaan, ja olin niin hienoa poikaa! Tässäpä siis muutama kuva synttäri-illalliselta:

Tässä erittäin huolestunut poju epävarmana siitä, saako sitä kakkua ollenkaan maistaa.

Sekunti sen jälkeen, kun mami sanoi nuo maagiset sanat: "Ole hyvä!"

 

 

 

Kakkuhan siis sisälsi Cesar häränlihaa ja kalkkunaa, Lauantaimakkaraa, juustoa, nakkia ja raejuustoa! Slurps, taas tuli nälkä...

Enempikin olisi maistunut...

Terveisin, Onni 1 v. :)

Mainontaa!

Heips!

Päätin tulla kertomaan teille yhdestä blogista, jonka tuossa yksi päivä satuin löytämään kun netissä surffailin. Kyseessä on siis blogi, joka kertoo kahden ihastuttavan kääpiövillakoiran, Hertan ja Kertun, elämästä. (http://herttakoiruus.blogspot.com/)

Tällä hetkellä blogissa on käynnissä kiva arvonta,jossa voi voittaa herkku- tai lelupaketin :) Itse tällaisena herkkusuuna päätin osallistua tuon herkkupaketin arvontaan, heh...

Eipäs tässä tällä kertaa muuta, käykäähän tutustumassa blogiin ja osallistumassa arvontaan!

Kieltä lipoen, ja arpavoittoa odotellen, Onni