Yksin kotona Osa 768540

Mää oon keksiny tässä parina päivänä itselleni vähän omaa tekemistä ollessani yksin kotona. 

Yhtenä päivänä kun odottelin että porukat tulis kotiin, löysinkin kirjaston sarjakuvakirja B. Virtasen. Aikani sitä luettua tulin kuitenkin siihen tulokseen että Virtasen elämänasenteessa on aika paljon korjattavaa eikä tuollainen teksti piristä ketään, joten päätinkin repiä kirjan jotta muut säästyisivät siltä. Mami tästä nyt ei kuitenkaan jostain syystä ollut kovin iloinen, vaikka yritinkin vakuuttaa häntä kirjan mieltä alentavasta sisällöstä...

Alkaa masentaa itseäkin, kun tuota katsoo!

Seuraavana päivänä yksin ollessani löysin täyden nenäliinapaketin, ja sen sisältöä möyhentäessä se päivä kuluikin varsin rattoisasti.. On se vaan niin kivaa nähdä heti työnsä jäljen ja ihailla aikaansaannostaan! 
Samana päivänä löysin äikänaineen, mikä oli tehty minusta. Siinä oli kuitenkin pari seikkaa, jotka olisivat vaatineet hieman korjausta (väitti että pusuttelen kaikkia jatkuvasti,mutta mun mielestä se oli tosi liioiteltua! Ei tällaiset isot pojat ketään pussaa, muuta kuin pakosta...!), joten ilmoitin tämän silppuamalla aineen palasiksi...

Eilen löysin lisää sellaista materiaalia, mikä oli mun mielestä ihan liian vakavaa. Nimittäin dvd:n nimeltä A Serious Man. Nimi kertoi mielestäni jo niin paljon, että päätin suosista painaa "tuhoa"-nappini pohjaan ja alkaa syödä elokuvan kansia. Itse dvd harmi kyllä säästyi, kun se ei ollutkaan kansien sisällä :(

Mami sai lopulta selitettyä, että kyseessä olikin mustan huumorin komedia, joten luovutin elokuvan hänelle.

Tänään mulla oli taas astetta hauskempaa, kun päivällä huomasin keittiönpöydällä pussin, missä oli niitä sellasia pieniä ruisleipiä,joita ruisnappisiksi kutsutaan. No, päätin tehdä niiden mausta oman analyysin ja nappasinkin pussin pöydältä ja kuljetin sen olohuoneen sohvalle. (Mamille on vieläkin epäselvää, kuinka sen pöydältä onnistuin nappaamaan, mutta minulla on keinoni...hehhehhee!)
Pussin repiminen oli tosi hauskaa, mutta petyin kyllä suunnattomasti niiden leipien mausta! Miten joku pystyy syödä tuollaisia kuivia käppyröitä joka ikinen päivä?? Päädyin siis maistamaan vain yhtä leipää, ja loput kaadoin vain sohvan päälle kekoon. Kun mami sitten ensimmäisenä tuli kotiin, ja oli jo valmiiksi varautunut löytämään jotain tuhottua sohvalta, purskahti hän nauruun löydettyään sohvan täynnä ruisleipiä! Lopulta hän kuitenkin kielsi minua enää tekemästä niin, vaikka minusta tällainen on aika kannattavaa toimintaa, jos siitä saa mamin niin iloiseksi!

Jostain kumman syystä meiltä on nyt kotoa piilotettu kaikki mahdollinen tavara pois pöydiltä ja tasoilta. En sitten kyllä ymmärrä,että miksi.